Yleistä
Home- ja kosteusvauriot ovat nousseet julkisuuteen 1990-luvun jälkipuoliskon aikana. Hometta rakennuksissa on ollut ennenkin, mutta uudet rakennustavat ja -materiaalit sekä ilmanvaihdon puutteet ovat lisänneet kosteusvaurioiden määrää eivätkä mikrobit pääse nykyisin tuulettumaan huoneilmasta entiseen tapaan. Homelajit ovat nykyään myös osittain toisenlaisia kuin aiemmin.
Syyksi home- ja kosteusvaurioihin on usein osoittautunut puutteellinen ilmanvaihto, märkätilojen puutteelliset vesieristeet, salaojajärjestelmien toimimattomuus / maaperästä nouseva kosteus sekä rakennuksen sisäpuoliset putkistovuodot. Myös liian nopea rakentaminen on aiheuttanut ongelmia, kun uusien rakenteiden ei ole annettu kuivua riittävästi ja kosteutta on jäänyt rakenteisiin.
Perusteellista tietoa home- ja kosteusvauriosta löydätte mm. sisäilmayhdistyksen sivuilta.
Home- ja kosteusvaurion merkit: Hometta syntyy, kun rakenteisiin kertyy pitkäaikaisesti kosteutta. Mikäli materiaalin pinnan kosteus on pitkään yli 75-85% niin homeet löytävät pinnasta hyvän kasvualustan. Kosteus edistää ilmassa olevien homeiden ja mikrobien kasvua. Homeiden lisääntymiselle riittää hyvin normaali huonelämpötila. Kosteuksien noustessa jatkuvasti 90-95:n tasoon alkaa homesienten lisäksi esiintyä lahottajasieniä.
Home- ja kosteusvaurion merkkejä ovat mm. maalipintojen kupruileminen jalkalistojen yläpuolella sekä asunnossa oleva mullan tai maakellarin haju, joka johtuu homesienten aineenvaihdunnasta.
Homesienet ovat pieniä, yksinkertaisia sieniä. Ne kasvattavat rihmaston ja leviävät itiöiden avulla. Homerihmastot muodostavat nukkamaisia pesäkkeitä, itiöt antavat niille usein kirkkaan värin.
Usein home- ja kosteusvauriot voidaan ehkäistä etukäteen huolehtimalla huoneiston kunnossapidosta ja erityisesti riittävästä tuuletuksesta. Asukkaan toimet ovat ratkaisevassa asemassa.
Koneellista ilmanvaihtoa ei koskaan saa kytkeä kokonaan pois päältä. Poistoilmanvaihtoventtiilit tulee pitää puhtaina, mutta ilmanvaihdon säätötöiden yhteydessä venttiiliin asennettua raon suuruutta ei saa muuttaa. Riittävästä korvausilman saannista tulee pitää jatkuvasti huolta, korvausilmaventtiilit ja -reitit on pidettävä avoimina ja puhtaina. Tarvittaessa korvausilmareittejä on lisättävä esim. poistamalla ikkunoiden yläkarmista tiivistettä.
Painovoimaisen ilmanvaihdon taloissa on huolehdittava riittävästä erillistuuletuksesta ja poistoilmaventtiilien aukipitämisestä.
Kylpyhuoneiden vesieristeiden kuntoa on jatkuvasti tarkkailtava. Mikäli esim. kylpyhuonetilojen ainoana vesieristeenä toimiva muovimatto on irronnut alustastaan tai saumoistaan rikki on asiasta heti ilmoitettava isännöitsijätoimistoon. Laatoitettujen pintojen kulmissa on oltava silikonisaumaus ja se on pidettävä hyväkuntoisena. Lattiakaivojen puhtaudesta on huolehdittava kuukausittain ja korokerenkaan ja kaivon välinen liitossauma on pidettävä kunnossa, jottei vesi pääse tunkeutumaan lattiarakenteeseen.
Useimmiten kylpyhuoneita ei ole suunniteltu pyykin kuivattamiseen ja toivottavaa onkin, että suuret pyykkimäärät kuivatetaan kuivaustiloissa tai kuivaustelineillä. Pyykinkuivatus yhdessä aktiivisen tai runsaan suihkun tai ammeen käytön kanssa pitävät kylpyhuoneen kosteuden jatkuvasti korkealla. Mikäli tilojen riittävästä tuuletuksesta ja puhdistuksesta ei tällaisessa tilanteessa huolehdita riittävästi saattaa seinä- tai silikonisaumauspinnoille muodostua hometta. Tällöin ei välttämättä ole kysymyksessä vakava vaurio vaan asian kuntoon saattamiseksi riittää tilojen desinfioiva puhdistus ja silikonisaumausten uusinta homesuojatulla saniteettisilikonilla. Silikonisaumaukset tulee joka tapauksessa uusi aika ajoin n. 3-5 vuoden välein. Ongelman toistumisen ehkäisemiseksi on asukkaan myös muutettava kylpyhuoneen käyttötapansa sellaiseksi, että homeelle ei jatkossa ole kasvuedellytyksiä.
Kaikista vesivahingoista on ilmoitettava isännöitsijätoimistoon.
Ulkoseinillä ei saa kasvattaa suuria villiviinejä, koska kasvillisuus pitää seinän jatkuvasti kosteana.
Mikäli epäilette asunnossa olevan homevaurion niin voitte pyytää isännöitsijätoimistosta taloyhtiön edustajaa tarkastamaan asuntonne. Tarkastuksen yhteydessä suoritetaan kosteusmittaukset ja annetaan tarvittaessa ohjeita jatkotoimiksi. Asukkaan läsnäolo tarkastuksessa on erittäin toivottavaa.
Mikäli taloyhtiön alkutarkastuksen yhteydessä ei löydetä hometta ja asukas haluaa asiaa vielä jatkotutkittavan niin voitte kääntyä kaupungin ympäristökeskuksen puoleen ja pyytää asunnontarkastusta.
Asunnontarkastusta voi pyytää kaupunkien ympäristökeskuksilta, tarvittaessa ympäristökeskukset ottavat näytteitä ja tutkivat esim. homepitoisuudet. Ympäristökeskukset antavat myös korjausohjeita. Asukkaan pyynnöstä suoritettava asunnontarkastus on maksuton. Tarkastusjonot ovat usein pitkiä ja niinpä tarkastusta voi joutua odottamaan useita kuukausiakin.
Ympäristökeskuksien yhteystiedot löydät kunkin kaupungin sivuilta:
Huoneiston kunnossapito- ja korjausvastuu jakautuu osakkeenomistajan ja taloyhtiön välillä asunto-osakeyhtiölain 78 §:n mukaisesti. Jakoa on selvitetty nettisivujemme yleisten remonttiohjeiden sivulla.
Asukkaan toimista tai asunnon huonosta hoidosta johtuvat vahingot tulevat osakkeenomistajan korjaus- ja kustannusvastuulle.
Vesivahinkojen ja rakennevaurioiden aiheuttamat vauriot korjataan yhtiön toimesta. Huomionarvoista on se, että mm. kylpyhuoneiden pintamateriaalit ovat osakkaan vastuulla.
Korjausvastuukysymykset täytyy ratkaista aina tapauskohtaisesti yhteistyössä eri osapuolten kesken.
Varsinainen homeallergia eli allerginen nuha tai astma kehittyy vain pienelle osalle homeelle altistuneista. Allergiaa aiheuttavia homesieniä on useita eri tyyppejä.
Noin puolet homeongelmaisissa tiloissa oleskelevista henkilöistä saa ärsytysoireita, kuten silmien ja ihon kutinaa sekä punoitusta, vesinuhaa ja yskää. Tällaisia oireita aiheuttavat useimmat homeet, hiivat ja sädesienet.
Tulehdussairauksia, kuten korva-, poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksia on normaalia enemmän, koska virukset ja bakteerit pesiytyvät homepölyn ärsyttämille limakalvoille.
Yleisoireita, kuten väsymystä ja pahoinvointia, päänsärkyä ja kuumeilua sekä voimakasta ärsytystä aiheuttavat homemyrkkyjä tuottavat mikrobit, joita on myös useita lajeja.